torstai 30. lokakuuta 2014

Kullanhohtoinen aamu Pielisellä



Päivät eivät ole toistensa veljiä - eilinen ihanaihana auringonpaisteinen aamu Pielisen rannalla ei jättänyt vaihtoehtoa. Sain kaivaa aurinkolasit naftaliinista ja kipin kapin lenkille. Hiekkatie ja lempeä tuulenvire. Mikä sen parempi aloitus päivälle? Lapsellakin ukki lapsenvahtina, täydellistä. Todistettavasti Lieksassa on ollut jo lunta aurattavaksikin saakka - hiekkakuorrutteiset lumipallerot tien pielessä tervehtivät lenkkeilijää.

Tämä aamu - harmaa ja vedentihkuinen. Ei kuvattavaa...

Ole siis taas kouluviikolla idässä, kiirettä on pitänyt koko syksyn, ensi viikolla vielä kova rutistus julkisen tilan suunnittelun projektin timoilta ja sitten voinkin kertoa koulukiireistä hiukan lisää!


torstai 25. syyskuuta 2014

Kedonkukan hätävara

Luvattoman pitkä blogitauko, mutta nyt lupaanlupaanlupaan terästäytyä.

Koko puutarhanhoito jäi loppukesän aikana hiukan hunningolle, kun oli niin paljon kaikkea muuta touhua: reissua, rantaa, kouluprojekteja. Oman onnensa nojassa olivat Viron tuomisina tuoduista siemenistä kasvatetut tomaatit saaneet kuitenkin jotain satoa aikaan. Tyylilleni uskollisena sain kerättyä tomaatinraakileet sisälle vasta, kun seuraavaksi yöksi oli luvattu pakkasen puolelle putoavaa lämpötilaa.. Ilman viime tinkaa jäisi moni asia tekemättä, näin se on.

Sadonkorjuu siis pääosin suoritettu, saaliina pari kulhollista tomskuja, joita kypsytellä sisällä meheviksi sekä kymmenkunta keltaista kesäkurpitsaa ja yksi jättikurpitsa - joka ei hunningolla ollessaan kuitenkaan kovin jätiksi ollut kasvanut.


Sadonkorjuu pelasti maanantain ruokahuolilta. En ehtinyt käydä kaupassa, joten jääkaapin jämistä oli perheelle ruokaa taiottava. Muistin reseptin, jota kokeilin edellisenä syksynä vegetaristiveljen kyläillessä. Silloinkin oli vähän hätä kädessä, kun en ollut huomannut varata kasvispöperöä pöytään.

Kedonkukan hätävara syntyy näin:

Oman pihan tomaatit ja kesäkurpitsa pääsivät pataan.
Ainekset
Porkkanoita 3-4
Tomaatteja 8-10 pientä
Kesäkurpitsa
Sipulia 2-3 koosta riippuen
Valkosipulia (1 kokonainen yksikynsisipuli)
Tomaattimurskaa 1 prk (plus tomaattipyretta, jos on)
1-2 rkl hunajaa
Suolaa
Pippuria
Yrttimausteita (basilika, timjami, oregano, toimivat hyvin)
Loraus balsamicoetikkaa

Kuullotukseen voita tai oliiviöljyä

Jos löytyy yrttisuolaa tai kasvisliemikuutio tai kasvisliemijauhetta, niitäkin voi käyttää mainiosti.




Pikkuapulainen touhussaan kesäkurpitsan siemeniä poistamassa.
Kuori ja pilko porkkanat ja kesäkurpitsa, kuori sipulit ja valkosipuli. Jos kesäkurpitsassa on kovin siemeninen sisus, kaavi siemenet pois ennen pilkkomista. Sipulin saa pilkkoa lohkoiksi, ei tarvitse silputa pieneksi. Sulata voi paistinpannulla ja lisää porkkanat muutamaksi minuutiksi niin, että saavat ruskeaa pintaa hivenen, lisää sipulit ja valkosipulit joukkoon ja anna kuullottua lisää. 


Seuraavaksi pannulle tomaatit ja tomaattimurska sekä mausteet, hunaja ja balsamicoetikka. Annetaan hiljalleen kiehua ehkä 20 minuuttia, niin että porkkanat alkavat pehmetä. Jos neste näyttää käyvän vähiin, voi lisätä desin pari vettä. Lopuksi sekaan kesäkurpitsan lohkot, ja annetaan vielä hautua 5-10 minuuttia, niin että kesäkurpitsat alkavat pehmetä.

Tarjoillaan pastan tai riisin kylkiäisinä tai liharuan höystönä,
Tämän kohdalla on käynyt niin, että höystö on monesti se mitä santsataan ja pääruoka on jäänyt sivurooliin lehdellä soittelemaan. Kertoneeko tuo höystön hyvyydestä vaiko pääruoan vaatimattomuudesta?






keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hupsista...sehän on heinäkuu ja helteet!

Kylläpä osasi tänä vuonna kesä odotuttaa itseään, ainakin täällä Espoon kulmilla. Sateisen ja harmaan muka-kesän aikana ei ole innostanut juuri puutarhassakaan hääriä, mutta jopa nyt on yhtä toista: helle hellii, aurinko kilottaa ja kasvit kasvavat kohtisten! Tosin Suomenlahden eteläisemmätä puolelta tuodut tomaatinsiemenet ja niistä kasvatetut taimet eivät vieläkään oikein ota kasvaaksen - ehkä ne vain vaatisivat sen hivenen lämpimämmän ilmaston tai kasvihuoneen..


 

Sen verran olen puutarhassa hipsinyt, että olen kuvannut talteen ne kauneimmat hetket, mutta jospa tämä lämmennyt ilmanala vihdoin saisi vähitelen suunnitelmia todeksi. Ensimmäinen to do-listan projekti on opiskelijabudjetin sohva terassille, mistäpä muusta kuin kuormalavoista. Eilisen projekti oli lavojen hilaaminen metsikön reunasta ja pesu, kalusteöljynkin sain hankittua. Nyt lavat on ainakin osittain mittaan sahattuna odottelemassa seuraavaa etappia.


 


Pionit, ylväät alkukesän kuningattaret kukkivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa runsaammin. Kaksi vanhinta taitaa ola istutettu kolme tai neljä vuotta sitten, nuoremmat eivät vielä tosin jaksaneet niin runsaina ryöpytäkään. Keskellä sinivioletti loistosalvia, jonka kasvatin toissa keväänä siemenestä itse. Kiitollinen kasvi etelä-länsipihallamme ja taitaa pitää huolen itse sitä, että kylväytyy uudelleen ja uudelleen ja kasvusto tiivistyy lainehtivaksi mereksi. Vasemmalla huumaavaa tuoksuaan levittävä jasmike, joka tänä vuonna kukkii valkoisena pumpulipilvenä. Kertakaikkiaan hurmaava! Harmittelen vain, että se tuli istutettua liian kauas oleskelualueesta. Jasmike tuoksuineen ansaitsisi paikan terassin kulmalta, jossa sen tuoksusta saisi nauttia  joka kerta ulkona pistäytyessään.




 Kiven kolosta pilkottaa mirrinminttu, josta sain äidiltä pistokkaan viime kesänä. En ole juurikaan sinisen ystävä ja pähkäilinkin mihin tuon istutan riittävän piiloisaan paikkaan. Tuollahan tuo on juuri kotonaan. Täyttää yhden muutoin epäsiistin paikan, johon kertyy kaikkea risun pätkää ja lehtiroskaa, kurkotellen sieltä pienesti latvuksiaan. Tytär tykkää siitä ja käy ihailemassa sitä aina kivillä kiipeillessään.


 Alku kesään mahtui myös pikaretki Milanoon, siitä varmasti kirjoittelen vähän pidemmin jahka taas ehdin. Tässä kuitenkin pieni ajatus ja kurkistus sinne suunnalle. Matkan makujen innoittamana kokeilin ensimmäistä kertaa eläessäni valmistaa kohokasta ja hyväähän siitä tuli. Sienikohokas herkkusienistä, ehkä seuraavan kerran kokeilen jotain hiukan aromikkaampia sieniä, mutta uudelleen teen tuota varmasti! Resepti, jota mukaillen valmistin herkun löytyy täältä. 

  

Kesä. Do I need to say more?







lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kesä. Kesä. Kesä.

Kesä on nyt ihan oikeasti täällä. Tässä ja nyt. Voi kun olisikin aina, mutta  näillä leveysasteilla täytyy ottaa irti se minkä saa ja mitä tarjoillaan.

Kesän alkuun pääsin pienelle irtiotolle ystävien kanssa mökkeilemään. Irtiotto olikin tarpeen tiiviin opiskelutalven ja -kevään loppuun. Ystävien seura, puusauna järvenrannalla, mitään tekemätön hiljaisuus.. Ja ehkä taisi siellä pari musiikillista iloitteluakin olla mukana. Ihanat aurinkoiset aamut ja aamiainen ulkosalla. Kedonkukat ja pörriäiset. Kesäyö. Sitä en olekaan vuosiin ihaillut jalkapatikassa puolen yön jälkeen. Kaunista. Pitäisi useammin lähteä ihan asiakseen kuvaamaan öiseen aikaan, luonto tarjoilee kauneuttaan niin hienovaraisesti auringon jo laskeuduttua.



Puutarhassa kärhö kukkii vuolaasti siroin valkoisin kukkasineen ja huima reilun kolmen neliön laatikkokasvimaani alkaa pukata siemenistä näkyviäkin tuloksia maan pinnalle. Kesäkurpitsat on kylvetty viime vuotisten keltaisten kesäkurpitsoiden siemenistä, jotka otin syksyllä talteen. Nauris on kaskinaurista ('Enon kanta', Brassica rapa rapifera), jonka siemenet ostin Oma Piha 2014-messuilta Hyötykasviyhdistyksen osastolta. Nauriskokeiluni on ensimmäinen laatuaan, saa nähdä mitä siitä tulee..




Puutarha on nyt kyllä aivan hunningolla, rikkaruohot repsottavat ja suunnitelmat odottavat toteuttajaa. Prioriteettina on ollut saada kouluhommat sille mallille, että saisin kevään projektit pulkkaan ja pääsisin käsiksi kesäksi ahnehtimiini projekteihin. No, kevät hommat ovat nyt melko lailla kunnossa ja nyt voi huoahtaa, että selvisin! 

Rantakausi on korkattu! Pikkumiehiä eivät meren viileät aallot säikyttäneet, mutta minuahan ei sinne vielä saa.. Vaikka talvisaikaan uinkin avannossa, niin kesäveden täytyy olla kuitenkin lämmintä. Viimeisin merkintä luonnonvesissä uinnista on uuden vuoden tienoilta Jerisjärjestä, ja taitaa se hetken vielä pysyäkin tuoreimpana..






torstai 5. kesäkuuta 2014

Keittiössä tavataan ja italialaisia erikoismaalauksia

Viimeinen reilu viikko on taas ollut melko "kylmää kyytiä" : kevään viimeiset kontaktipäivät Kareliassa Joensuussa, koulupalautuksia, maalauskoulun assisteeraamista, grilliherkkuja...

Viimeisellä kontaktiviikolla olikin useampi esittely kevään projekteista: ekologisen messuosaston suunnittelma, keittiökalustesuunnitelmia puusepänverstaalle ja omalla kohdallani bonuksena vielä etukäteen suoritettavaksi ahmimani yritysyhteistyöprojektin alkuesittely.. Iloisena yllätyksenä todettakoon se, että vaikkakin omat keittiösuunnitelmat olivat vielä edelleen keskeneräiset, puuseppä tuntui ainakin yhdestä keittiökalustemallistani pitävän. Saas nähdä päästäänkö sen kanssa jopa konkreettisesti eteenpäin, pitäkää peukkuja!

Itäisen Suomen reissulta piti hommata perinteisesti edukkaat kesäkukan taimet isän luottotaimistolta. Paavo Otronen Lieksan Kylänlahdessa on toiminut ilmeisesti vuosikymmenet isäni pihan kukittajana ja nyt hain minäkin ainakin kolmatta kertaa taimet omalle pihalleni Paavolta. Sieltä löytyi mukaan ainakin revonhäntiä, lumihiutaletta,pelargoniaa, tsinniaa, kesäneilikkaa ja kurkut kasvimaalle.



Puutarhassa pionin nuput pullistelevat ja ehkä kirsikastakin tänä vuonna jo saadaan pienen pieni sato? Kärhö on aloittanut loistavan kukintansa ja sehän jaksaa kukkia jopa lokakuulle, jos hyvin käy. Mansikatkin jo kukkaa pukkaavat, niitä ei ole kuin muutama taimi kasvilaatikoiden kyljessä, mutta saavatpa lapsen jokusen punakylkisen herkun omin sormin poimia kesän mittaan.


Ystäväperhe kävi vierailulla ja kesän alkuun grillattiin kanavartaita, jotka saivat kyytipojakseen tsatsikia, vihersalaattia ja lohkoperunoita. Vartaita varten olin jopa kaivanut lehdestä ohjeen, jonka mukaan marinoisin lihat. Puolivälissä lihoja marinadiin latoessani hoksasin, että en sitten taaskaan muistanut pöydällä avoinna lojunutta lehteä ohjeineen, vaan olin vaan alkanut säveltämään marinadia siitä mitä käteen sattui. Näin siinä aina käy.. ja vaikka sen ohjeen mukaan alunperin alkaisikin tekemään, niin jotain osaa tulee tuunattua. Tällä kertaa marinadiin pääsi oliiviöljyä, balsamicoa, ruoho- ja valkosipulia, basilikaa ja hunajaa, suolan ja mustapippurin lisäksi luonnollisesti. Alkuperäisessä ohjeessa olisi ollut tomaattipyreetä ja jotain muuta mukavaa.. No, ensi kerralla sitten.

 

Maanantain ja tiistain auttelin työharjoittelun merkeissä erikoismaalari, sisustusarkkitehti Sonja Hukkasta italialaisten erikoismaalausten kurssin parissa.Kurssilaiset valmistivat huikean hienoja pintoja taitavan Sonjan ohjauksessa, ja kyllä omatkin suunnitelmat kotiseinien suhteen taisivat kääntyä aiemmin suunnittelemieni Tunto struktuurimaalien sijaan noihin ihaniin Belle Artin maahantuomiin tuotteisiin. Olin kuvitellut kaikkien noiden ihanien pintojen loihtimisen olevan hyvinkin hankalaa - mutta osa pinnoista valmistuu kuin taikasauvaa heilauttaen, lähes itsestään! Aivan superherkulliset värikartat ja se pinnan tuntu - samettisen pehmeää, kiven kiiltävää ja aivan omaa luokkaansa. Sormet syyhyävät päästä hommiin! Mutta kaikki ajallaan.. nyt taitaa olla enemmän ulkohommien sesonki jokusen kuukauden ajan. Mutta värikarttojahan voi selailla aina...






maanantai 19. toukokuuta 2014

(Taas) Yksi askel lähempänä viherhippiyttä?

Olipa kerran iltapäivä, kun tulin työmaalta, hain lapset tullessani, aurinko paistoi ja hellettä piisasi. Ajattelin hetken istahtaa terassilla auringonpaisteessa ja kerrankin vain olla. Tekemättä mitään muuta kuin laiskotella hetken auringossa. Otin lasin vichyvettä mukaani. Istuskelin, pikkuneiti nautti olostaan ja omasta juomastaan pienessä pöydässään vieressäni. Otin toisen lasin vettä, jotta voisin istua vielä hetken paikallani.... ja ei, kun ei. En vaan osaa istua aloillani tekemättä mitään. Nokkoset. Niitä löytyy paristakin kohtaa pihan laitamilta rehottamasta. Sakset. Kumikäsineet. Iiiso kulho.
Naks, naks, naks, naks.

Pian on kulho täynnä ja keittiöön. Keittokirja: löytyisiköhän sieltä joku resepti? Josta nyt saisi suurinpiirtein mitat ja ohjeet mistä lähteä liikkeelle, täsmälleen reseptin mukaanhan osaan hyvin harvoin tehdä. Kyllä, löytyi. 


Ryöppää nokkoset ja silppua. Melko normi lettutaikina ilman sokeria. ja tietysti oikea valurautapannu ja ehtaa meijerivoita. Pikkuapulainenkin löytyi avuksi taikinan sekoitukseen ja maistiaisia kinuamaan taikinasta.


Lopputulos oli herkullinen, maistui mukisematta jopa poikasellekin. Hänen mielestään äiti tarjosi homeisia lettuja, se oli hyvin vitsikästä mielestään. Kahden letun jälkeen paljastin mikä tuon "homeen" alkuperä oli, mutta nokkoset letussa eivät tuntuneet hetkauttavan. 

Omaksi iltapalakseni pyöräytin vielä avocadopirtelön, joten melko vihreissä merkeissä meni tämä ilta eväiden osalta. Pirtelö ei ehtinyt kuvaan, kun livahti niin nopeasti ääntä kohti, mutta joku kerta postailen senkin tänne. Tämän herkun kohdalla nimittäin ulkonäkö pettää, vihreä velli on mitä lempeintä pikaherkkua.

Eikun vihulaispuskiin sieltä, herkut odottavat hakijaansa!

PS. Kiitos Riitta M. innoituksesta nokkosmetsälle!

Se kukkii sittenkin, kumivasaralla sormeen ja muita kotkotuksia

Viime viikko oli varsin reipashenkinen: reilut 30 tuntia lapion varressa ja kiviä kannellen asiakastyömaalla, illat kouluprojekteja koneella - silloin kun nyt äideillä on "omaa aikaa", eli klo 21 jälkeen - muutama juoksulenkki, näin päällimmäiset mainitakseni..

Asiakasprojektin tiimoilta olen päässyt kokemaan useitakin "en oo ikinä ennen"-hetkiä: tällä viikolla niihin kuuluivat pakettiauto plus peräkärry- yhdistelmän ajaminen ja etusormen liiskaaminen mojovasti kumivarasan alle. Pakettiauto ja kaikki muutkin autot selvisivät liikenteessä kolhuitta, mutta etusormi sai sellaisen tällin, etä mustaksihan se muuttui. Saapa nähdä onko alkukesän kestoväri kynnessä sini-mustan kirjava.. Laskin myös, että kannamme ja siirtelemme työmaallamme suurinpiirtein 10 tonnia kiviä, hiekkaa, multaa ja muuta maa-ainesta paikasta toiseen ja ehkä kolmanteenkin. Neljän hengen tiimissä se tarkoittaa keskimäärin 2500 kg per nenu. Ei ole tarvinnut harkita kuntosalia päivien päätteeksi, voitte uskoa.


Kaffepaussi ja toscakakku ovat aina paikallaan, erityisen hyvää auringossa nurtsilla.

Kävin katsastamassa myös Espoon WeeGee-museolla koulumme kevätnäyttelyyn osallistuneet Pöllö-betonikivet ja kukkalaatikot. 


Lauantaina alkoi jo tuntua kesäiseltä, aurinko helli lenkkipolulla makeasti ja sitruunaperhonen liihotteli matkassani, kuin hyvää kesää toivottaen. Mutta sunnuntai räjäytti potin: ihana lämpö ja valo jo heti aamusta ja ensimmäiset aamukaffet terassilla! Huhkin voikukkia nyhtäen lähes kaksi tuntia, saaliina kaksi kottikärryllistä tuota keltaista jokavuotista ystäväämme. Hankin viime kesänä hommaan erityisesti suunnitellun työkalun, voikukkaraudan, ja sen kanssa kitkentä on jopa koukuttavaa.. Tuolla, tuolla, vielä tuollakin!



Leppäkerttukin oli kömpinyt koloistaan ja ta-daa: kirsikkapuuni on puhjennut kukkaan! Pienihän se on, mutta kaunis! Kirsikkana viikon päätteeksi: tähtisilmäni ja tähkälaventelini - valmiina terassille!